Tenavanurkka

Kalle s. 12/00	Henni s. 06/02	Ella s. 05/04	Anniina 10/08

Muutama sana lastemme ja koiriemme yhteiselosta ihan siksi, koska tämä "yhdistelmä" aiheuttaa ihmetystä ja kummastusta monissa ihmisissä. Liekö tästä apua?

Meidän molempien koiraton elämä päättyi vuonna 1988. Ja kun laitoimme lusikat samaan laatikkoon, oli jo koiria useampi. Moni kuvitteli että koiramäärä ei ainakaan kasva kun meille syntyi lapsia. Vaan eiväthän lapset ole este harrastuksille, hidaste vain. Huomasin kuinka kätevää on äitiyslomalla kasvattaa koiranpentukin talon tavoille.

Kun taloon tulee uusi pentu tai vauva (lapsiluku todellakin täynnä ;-)) niin emme tee siitä numeroa. Alusta asti koirat ja lapset ovat samoissa tiloissa niin sisällä kuin ulkonakin. Emme eristä ketään uudesta tulokkaasta, sehän vaikuttaisi piilottelulta ja lietsoisi mustasukkaisuutta?
Aikuisen on vain valvottava ja ohjattava tulokasta talon oikeille tavoille. Vaatii pitkää pinnaa ja lukemattomia toistoja käskettäessä samastakin asiasta jatkuvasti, mahdollisen epätoivonkin keskellä sitkeys palkitaan!
Ensimmäisinä päivinä nuuskuttelut, taputtelut ja mielenkiinto muutenkin on runsasta. Koiranpentu nuolee lasten kasvot ja aikuiset koirat käyvät vauvankin lipaisemassa. Se on melkeinpä siinä, uusi tulokas ei ole enää uusi, se on osa laumaamme. Tavoille oppinut koira ei nuole enää kasvoja eikä varasta leipää lapsenkaan kädestä. Ja mukulat tietävät ettei nukkuvaa koiraa häiritä.

Lapset ja koiranpennut kiinnostavat toisiaan aivan valtavasti. Molemmat kun ovat ikiliikkujia, niinpä yhteiset puuhastelut ovat arkipäivää, sitä sattuu ja tapahtuu myös ikäviä. Pennun hampaat saattavat kolhaista tai lapsi arvioi omat voimansa väärin. Asia ei kuitenkaan kauan harmita, se opettaa molempia ja me aikuiset neuvomme lisää käytöksen kultaisia sääntöjä.
Ja niinhän tässä käy ettei huomaa ajankulua, lapset kasvavat, koiratkin kasvavat ts. meidän vanhempien elämä helpottuu kun porukka viisastuu...kunnes tulee uusi pentu.
Mutta nyt osaa jo lapsetkin käsitellä pentua arvokkaalla kokemuksella jota ei muuten monella aikuisellakaan ole. Sen huomaa myös siitä, kuinka pieni pentu luottaa lapsiimme jo ensi hetkestä lähtien.

Eli yhdistelmä - lapset ja koirat – toimii ja ettei tämä olisi liian arkista ;-) niin lauman joukossa on myös kaksi minihevosta, kaikki ollaan yhtä suurta perhettä.

Nyt sitten tämä äiti toivoo jälkikasvunsa kiinnostuvan enemmänkin eläimistä ja saavansa edes yhden lapsensa mukaan koiraharrastuksiinsa. Mutta ei tuputeta ei, edelleen odotellaan...